Korona ajoi toimistoväen etätöihin
Ihminen on siinä mielessä mielenkiintoinen olento, että vasta pakon edessä asioita saadaan nopealla aikataululla muuttumaan. Tänä keväänä etätyöt ovat tulleet tutuksi ihmisille ympäri maailmaa. Etätöistä on puhuttu paljon, ja osittain niitä on osattu hyödyntää eri toimialoilla ennenkin, mutta vasta koronaepidemian takia suuret massat siirtyivät etätöitä tekemään. Monet yritykset, joissa etätöitä ei ollut aiemmin niin paljon hyödynnetty, olivatkin nyt tilanteessa, jossa siihen oli ulkopuolisen syyn takia pakko siirtyä, ja suhteellisen nopealla aikataululla. Tilanne aiheutti varmasti päänvaivaa niin työntekijöille kuin työnantajille, että miten työt luonnistuvat kotikonttoreilta käsin.
Alkuun etätyöt tuntuivat varmasti monista hieman oudolta ja herättivät keskustelua. Videopalaverien ”kalsari-isät” tulivat mediasta tutuksi kaikille. Keittiönpöydille rakennetut kotitoimistot eivät välttämättä ole olleet kaikkien mieleen ja työergonomiasta on jouduttu karsimaan. Alkushokin ja säätöjen jälkeen työt alkoivat kuitenkin sujua kotoa käsin ja tutuiksi tulivat mm. videopalaverit ja säännöt, miten niissä toimitaan. Videopalaverit ovatkin nousseet suosioon, sillä ne ovat ytimekkäitä ja niissä puhutaan pitkälti vain asiaa. Toki videopalavereiden kautta on myös pystytty ylläpitämään sosiaalista kanssakäymistä kollegoiden kanssa esimerkiksi yhteisillä lounas ja kahvihetkillä.
Kun kukaan ei häiritse, myös tauot tuppaavat unohtumaan
Itselleni yksi tärkeä asia etätöiden teossa on ollut töiden jaksotus työpäivän aikana. Koska aiemmin en ollut etätöitä juuri tehnyt, niin huomasin muutaman ensimmäisen viikon jälkeen, että saatoin istua koneen ääressä koko päivän ilman suurempia taukoja. Tämä aiheutti sen, että kroppa meni jumiin. Myös työpäivän pituus venyi helposti iltapäivästä, koska samanlaista totuttua lopetusta ei työpäivälle tullut kuin normaalisti toimistolta lähtiessä. Nyt viikot ovat opettaneet jaksottamaan työt niin, että päivän aikana on selkeät tauot töistä, jolloin ajatukset ja kroppa saavat luvan levähtää.
Meillä etätyö ei onneksi ollut kaikille ihan vieras juttu, joten äkillinen muutos ei vaikuttanut työntekoon suuresti. Olimme tavallaan varautuneet tähän jo vuosia etukäteen siirtymällä lähes paperittomaan toimistoon ja kehittämällä koko henkilöstön käyttöön työvälineitä ja ohjelmia, joilla työnteko sujuu paikasta kuin paikasta. Monissa tehtävissä etätyö onkin ollut tehokkaampaa kuin normaali toimistotyö. Ulkopuolisia häiriötekijöitä ei ole ollut ja on voinut keskittyä paremmin itse työhön. Toki tämä häiriötön etätyö ei välttämättä koske ihmisiä, joilla on ollut lapset etäkoulussa tai etäpäiväkodissa. Heillä onkin ollut sitten sitä kuuluisaa multitaskaamista, kun on pitänyt olla opettaja, kokki ja tehdä omatkin työt siinä ohessa. Yksi positiivinen asia on ollut liikkuminen töihin. Normaalisti siirtymisiin kodin ja toimiston välillä voi mennä helposti pääkaupunkiseudulla pari tuntia päivässä ja nyt tämän vapautuneen ajan on voinut käyttää muuhun kuin autossa tai julkisessa kulkuneuvossa istumiseen.
Tulevaisuus on toivottavasti sopiva sekoitus etää ja lähiä
Ei etätyökään kuitenkaan kaikille sovi ja ainakaan tässä määrin, jossa sitä on nyt päästy tekemään. Useat ihmiset, itseni mukaan lukien, kaipaavat kuitenkin niitä oikeita ihmiskontakteja ja sosiaalista elämää. Ja kyllä se vaan niin on, että kun tämä koronatilanne joskus helpottaa niin kyllä sitä mieluusti näkee kollegoita ja asiakkaita ihan livenä ja paiskaa jopa kättä.
Etätyöt perustuvat pitkälti työnantajan ja työntekijän yhteiseen luottamukseen. Kun tämä luottamus on molemmin puoleista, niin työt voidaan hoitaa paikasta riippumatta. Uskon, että tulevaisuudessa etätyöt tulevat lisääntymään ja se taas tulee vaikuttamaan monissa yrityksissä toimitiloihin. Enää kaikille toimistotyöntekijöille ei tarvitse välttämättä varata omaa työpöytää, vaan tiloja voidaan optimoida niin, että osa on aina etätöissä. Syntyy niin sanottuja hybriditiloja, joita useampi henkilö hyödyntää eri aikoihin. Lisäksi moni työ tulee digitalisoitumaan ja kehittymään niin, että työ ei ole enää paikkasidonnaista. Jatkossa yhä harvemmin työ on paikka ja yhä useammin se on paikasta riippumaton tehtävä.