5 painavaa syytä panostaa tullauksessa tuotekoodeihin

Jokainen tietää, että tullinimikkeellä on tärkeä rooli tulli-ilmoittamisessa. Mutta oletko koskaan ajatellut, kuinka vähän tietoa se loppujen lopuksi sisältää?

Tullinimike on aina kasaava tieto. Se ei kerro tuotteesta kovinkaan tarkalla tasolla, vaan samaa tullinimikettä voidaan käyttää varsin monenlaisiin tuotteisiin. Tullinimike ei itsessään määritä esimerkiksi alkuperämaata, valmistajaa eikä kaikissa tapauksissa myöskään tuotteen materiaalia tai yksikköhintaa. Sen sijaan se kertoo karkealla tasolla, mm. millainen tuote on kyseessä ja millaisia rajoituksia tai ehtoja siihen liittyy. Myös sen tärkeimmän tiedon tullinimike toki sisältää, eli kuinka paljon tulli kantaa kyseisestä tuotteesta tulliveroja.

 

Tullinimike hyvä, tuotekoodi vielä parempi

Tuotteelle luotava yksilöivä tuotekoodi on tullinimikettä tarkempi tietolähde. Se kertoo tuotteesta kaikki ne olennaiset tiedot, joita tullinimike ei sisällä. Myös itse tullinimike voidaan sisällyttää siihen.
1. Tuotekoodin avulla näkee, mitä tuote oikeasti maksoi Suomeen tuotuna.
2. Tuotekoodi mahdollistaa tarkan tuonti- ja vientiseurannan.
3. Tuotekoodi mahdollistaa tullausten virheraportoinnin.
4. Tuotekoodin avulla voi seurata erilaisia tilastoja tuoduista tuotemääristä ja niihin kohdistuneista toimenpiteistä.
5. Tuotekoodi mahdollistaa tuotteeseen kohdistuvien tullauskulujen muutosten seurannan.

 

Tuotekoodin hyödyt irti raportoinnilla

Tullinimike itsenäisenä tunnisteena vai osana tuotekoodia on valinta, jonka yritys tekee. Jos haluat hyödyntää yllä lueteltuja etuja ja mahdollisuuksia toiminnassanne, valitset jälkimmäisen tavan.

Hyvästä tuotekoodista saadaan todella paljon tietoa irti. Sen pohjana täytyy kuitenkin olla tullinimikkeen oikeellinen määrittäminen. Tämä tulee olemaan tärkeää myös tulevaisuudessa ja siksi siihen kannattaa paneutua ja panostaa.

Me SA-TU Logisticsilla pystymme yhdistämään tuotekooditullauksen kattavaan, kunnolliseen ja yksilölliseen tulliraportointiin. Se nostaa tullivarmuuden ja seurannan sekä niiden tuomat hyödyt aivan uudelle tasolle yrityksissä.

Haluatko kuulla tarkemmin, mitä konkreettisia hyötyjä tuotekoodit voivat tuoda juuri sinun yrityksellesi? Ota yhteys sales@sa-tu.com , niin kerromme mielellämme lisää.

Korona ajoi toimistoväen etätöihin

Ihminen on siinä mielessä mielenkiintoinen olento, että vasta pakon edessä asioita saadaan nopealla aikataululla muuttumaan. Tänä keväänä etätyöt ovat tulleet tutuksi ihmisille ympäri maailmaa. Etätöistä on puhuttu paljon, ja osittain niitä on osattu hyödyntää eri toimialoilla ennenkin, mutta vasta koronaepidemian takia suuret massat siirtyivät etätöitä tekemään. Monet yritykset, joissa etätöitä ei ollut aiemmin niin paljon hyödynnetty, olivatkin nyt tilanteessa, jossa siihen oli ulkopuolisen syyn takia pakko siirtyä, ja suhteellisen nopealla aikataululla. Tilanne aiheutti varmasti päänvaivaa niin työntekijöille kuin työnantajille, että miten työt luonnistuvat kotikonttoreilta käsin.  

Alkuun etätyöt tuntuivat varmasti monista hieman oudolta ja herättivät keskustelua. Videopalaverien ”kalsari-isät” tulivat mediasta tutuksi kaikille. Keittiönpöydille rakennetut kotitoimistot eivät välttämättä ole olleet kaikkien mieleen ja työergonomiasta on jouduttu karsimaan. Alkushokin ja säätöjen jälkeen työt alkoivat kuitenkin sujua kotoa käsin ja tutuiksi tulivat mm. videopalaverit ja säännöt, miten niissä toimitaan. Videopalaverit ovatkin nousseet suosioon, sillä ne ovat ytimekkäitä ja niissä puhutaan pitkälti vain asiaa. Toki videopalavereiden kautta on myös pystytty ylläpitämään sosiaalista kanssakäymistä kollegoiden kanssa esimerkiksi yhteisillä lounas ja kahvihetkillä.  

Kun kukaan ei häiritse, myös tauot tuppaavat unohtumaan 

Itselleni yksi tärkeä asia etätöiden teossa on ollut töiden jaksotus työpäivän aikana. Koska aiemmin en ollut etätöitä juuri tehnyt, niin huomasin muutaman ensimmäisen viikon jälkeen, että saatoin istua koneen ääressä koko päivän ilman suurempia taukoja. Tämä aiheutti sen, että kroppa meni jumiin. Myös työpäivän pituus venyi helposti iltapäivästä, koska samanlaista totuttua lopetusta ei työpäivälle tullut kuin normaalisti toimistolta lähtiessä. Nyt viikot ovat opettaneet jaksottamaan työt niin, että päivän aikana on selkeät tauot töistä, jolloin ajatukset ja kroppa saavat luvan levähtää.  

Meillä etätyö ei onneksi ollut kaikille ihan vieras juttu, joten äkillinen muutos ei vaikuttanut työntekoon suuresti. Olimme tavallaan varautuneet tähän jo vuosia etukäteen siirtymällä lähes paperittomaan toimistoon ja kehittämällä koko henkilöstön käyttöön työvälineitä ja ohjelmia, joilla työnteko sujuu paikasta kuin paikasta. Monissa tehtävissä etätyö onkin ollut tehokkaampaa kuin normaali toimistotyö. Ulkopuolisia häiriötekijöitä ei ole ollut ja on voinut keskittyä paremmin itse työhön. Toki tämä häiriötön etätyö ei välttämättä koske ihmisiä, joilla on ollut lapset etäkoulussa tai etäpäiväkodissa. Heillä onkin ollut sitten sitä kuuluisaa multitaskaamista, kun on pitänyt olla opettaja, kokki ja tehdä omatkin työt siinä ohessa. Yksi positiivinen asia on ollut liikkuminen töihin. Normaalisti siirtymisiin kodin ja toimiston välillä voi mennä helposti pääkaupunkiseudulla pari tuntia päivässä ja nyt tämän vapautuneen ajan on voinut käyttää muuhun kuin autossa tai julkisessa kulkuneuvossa istumiseen.  

Tulevaisuus on toivottavasti sopiva sekoitus etää ja lähiä 

Ei etätyökään kuitenkaan kaikille sovi ja ainakaan tässä määrin, jossa sitä on nyt päästy tekemään. Useat ihmiset, itseni mukaan lukien, kaipaavat kuitenkin niitä oikeita ihmiskontakteja ja sosiaalista elämää. Ja kyllä se vaan niin on, että kun tämä koronatilanne joskus helpottaa niin kyllä sitä mieluusti näkee kollegoita ja asiakkaita ihan livenä ja paiskaa jopa kättä.  

Etätyöt perustuvat pitkälti työnantajan ja työntekijän yhteiseen luottamukseen. Kun tämä luottamus on molemmin puoleista, niin työt voidaan hoitaa paikasta riippumatta. Uskon, että tulevaisuudessa etätyöt tulevat lisääntymään ja se taas tulee vaikuttamaan monissa yrityksissä toimitiloihin. Enää kaikille toimistotyöntekijöille ei tarvitse välttämättä varata omaa työpöytää, vaan tiloja voidaan optimoida niin, että osa on aina etätöissä. Syntyy niin sanottuja hybriditiloja, joita useampi henkilö hyödyntää eri aikoihin. Lisäksi moni työ tulee digitalisoitumaan ja kehittymään niin, että työ ei ole enää paikkasidonnaista. Jatkossa yhä harvemmin työ on paikka ja yhä useammin se on paikasta riippumaton tehtävä.  

Suomen tulli, häntä ylös!

Muutaman vuoden päästä EU:ssa siirrytään keskitettyyn tullaukseen ja Euroopan unioniin saapuvan ja sieltä lähtevän lähetyksen tullaus on mahdollista missä tahansa EU-maassa. Uhka vai mahdollisuus?

Hyvää on ainakin se, että tuoja voi vastaanottaa lähetyksensä suoraan ovelle ilman tullausviivettä myös tänne EU:n kaukaiseen koilliskolkkaan, kauas suurista satamista ja lentorahtikeskittymistä. Työvoimakin on hieman edullisempaa muutamassa muussa EU-maassa. Aina on kuitenkin hyvä muistaa, että maahantuoja ja viejä on vastuussa tullauksen oikeellisuudesta, teki sen kuka tahansa ja missä tahansa.

Haluaisin kääntää EU:n keskitetyssä tullauksessa Suomen Euroopan navaksi ja ajatukset siihen suuntaan, että tullaukset kannattaa tehdä siellä, missä tulli ja järjestelmät toimivat parhaiten. Suomen tulli toimii oikeasti todella hyvin. Kukaan ei liene täydellinen, mutta sekä yhteistyö yritysten kanssa että tulli-ilmoitusten käsittely ovat Suomen tullissa erinomaisella tolalla. Maahantuojat ja viejät voivat osallistua viranomaisen toiminnan kehittämiseen ja saada äänensä kuuluviin erilaisissa työryhmissä.  Tulli-ilmoituspyyntöjen käsittely on sujuvaa ja päätökset saadaan suhteellisen lyhyessä ajassa. Kaikkialla EU:ssa tilanne ei ole lähimainkaan samanlainen. Jo se, että Suomessa on vain yksi tullialue, helpottaa tullausta ja säästää logistiikan kustannuksia. Monessa muussa EU-maassa, myös Länsi-Euroopassa, vaaditaan sisäinen passitus tullipaikasta toiseen tullauksen tekemiseksi.

Suomen tulli voisi nyt nostaa itsekin häntänsä ylös ja taistella itsensä EU:n ykköstulliksi. Eikö olisikin hienoa, jos myös keskitetyssä tulli-ilmoittamisessa yhteistyökumppanina olisi sama tuttu ja tehokas viranomainen ja palvelua sekä tullipäätökset saisi useammalla kielellä – ehkä jopa suomeksi?

Vähemmän laskuja, enemmän aikaa hyödylliseen tekemiseen – kiinnostaisiko?

Lasku – tuo liiketoiminnan pakollinen muodollisuus, jota ilman ei bisneksestä tule mitään. Myyjän kannalta on parempi, mitä enemmän laskuja on liikkeellä, tai ainakin jos laskujen määrä korreloi suoritettuihin palveluihin. Ostajalle taas lasku on usein ikävämpi, hallinnollista työtä ja kustannuksia aiheuttava riesa. Joidenkin laskelmien mukaan manuaalisena prosessina yhden laskun käsittely vie noin puoli tuntia aikaa ja maksaa ostajalle vähän reilut 20 euroa.

Kaikki teistä, jotka ovat ehtineet aikuiseen ikään 90-luvulla, muistatte hyvin, miten matkapuhelinliittymät veloitettiin jokaisen soitetun puhelun ja lähetetyn tekstiviestin perusteella. Nettiliittymissä maksettiin tarkasti ajasta, joka verkossa roikuttiin. Tänä päivänä ei tulisi mieleenkään käyttää liittymää, jossa ei ole kiinteää kuukausiveloitusta. Valitset vain sopivan paketin ja maksat siitä yhden summan joka kuukausi. Uskon, että kiinteä kuukausihinta tuo ostajalle parempaa vastinetta rahoilleen kuin todelliseen käyttöön perustuva hinnoittelu.

Olisiko tällainen kiinteän laskutuksen malli mahdollista siirtää myös logistiikkapalveluihin? Minä uskon, että on, ja ensimmäiset rohkeat sitä varmaan jo käyttävätkin. On vain ajan kysymys, koska yritysten kiinnostus todella herää. Meidän palveluissamme ajatusta olisi helpointa lähteä viemään eteenpäin tulli-ilmoitusten osalta. Kun ostaja tuntee oman liiketoimintansa hyvin ja tietää omat tullaustarpeensa, voisimme laskea kiinteän kuukausihinnan tai vaihtoehtoisesti suunnitella palvelupaketteja, jotka pitävät sisällään tietyn määrän toimeksiantoja. Me tiedämme, paljonko toimeksiantoja on tulossa ja ostaja tietää, paljonko tullaus kuukaudessa maksaa. Yhden laskun tekeminen kuukaudessa vapauttaa hurjan määrän aikaa sekä rahaa sekä myyjän että ostajan organisaatiossa. Uskaltaisin jopa väittää, että enemmän tästä hyötyisi ostaja. Ja, sähköistenkin laskujen määrän pieneneminen vähentää ympäristön kuormitusta.

Mitenkäs teillä, haluaisitteko saada vai yhden laskun useamman laskun sijaan, ja olisiko hienoa tietää etukäteen laskun summa, ilman että kenenkään tarvitsee käydä ostolaskua läpi ja tarkistaa jokaista riviä erikseen?

Onko logistiikkamaailman lohkoketju jonain päivänä totta?

Olen miettinyt monesti, miksi logistiikka-ala ei kehitä hanakammin lohkoketjuajattelua tai edes puhu siitä. Meillä, alan toimijoilla, on valtava määrä tietoa ulkomaankaupan alaisista tavaroista, mutta tietoa ei lainata eikä näin ollen myöskään saada kaverilta. Tiedon jakaminen helpottaisi kaikkia osapuolia enkä puhu nyt kahdenvälisestä sanomavaihdosta.

Miltä kuulostaisi vaikkapa seuraava: Olet maahantuoja ja sinulle on tulossa Kiinasta huipputärkeä ja kallis varaosa. Kollega odottaa osaa jo asennukseen toisella puolella maata. Kirjaudut lohkoketjutekniikalla toteutettuun järjestelmään, jossa kaikki lähetyksen tiedot ovat kaikkien nähtävillä, jokaisen toimijan omassa lohkossa, tai kansiossa. Järjestelmästä löytyy jo varustamon, huolitsijan, satamaoperaattorin, tulli-ilmoittajan ja kotimaankuljettajan syöttämiä tietoja. Näet, että tulli-ilmoittajalta puuttuu kauppalasku ja satamaoperaattori haluaa tietää, kuka maksaa laskun. Syötät tiedot ja botti näyttää vihreällä: OK! Voit seurata kuinka kauppalasku livahtaa tulli-ilmoittajalle ja satamaoperaattori kiittää laskutustiedosta. Tämähän toimii! Varustamo välittää hetken päästä tietoa saapumisesta, satamaoperaattori pilkutuksesta ja tulli-ilmoittaja tullaustiedoista. Kotimaankuljettaja kuittaa, että lähetys on noudettu terminaalista ja ilmoittaa saapumisajan perille.

Kaikki tämä ilman viittä verkkosivua ja seurantapalvelua, ainuttakaan puhelinsoittoa tai printattua paperia! Tyytyväisenä lataat koko lokin itsellesi omaan sähköiseen arkistoosi ja siirryt seuraavaan hommaan.

Kauanko menee, että tämä on arkipäivää?

Mitä paikkaa sä pelaat?

Mä olen futari. Kentällä ja sen laidoilla saan samassa paketissa kätevästi kaverit, haasteita, liikuntaa ja terapiaa. Joku aika sitten kentällä tuli puheeksi yksi vanha pelikaveri, joka aina hävityn pelin jälkeen haukkui puolustajat pataluhaksi. Omassa suorituksessaan hän harvoin näki parannettavaa. Arvaatte varmaan, että kaveri ei itse ollut pakki. Ajatus alkoi kehittyä ja huomasin miettiväni, miten erilaisia tyyppejä eri pelipaikoilla pelaavat ihmiset ovat. Yksi on vaatimaton puurtaja ja toinen näkyvä maalintekijä. Peli on peliä, mutta ihminen on sama – myös työpaikalla. Työpaikat ovat siis itse asiassa futiskenttiä ja työntekijät siellä juoksentelevia pelaajia. Johto taas on koutseja, joiden tarkoitus on saada pelaajistaan irti paras mahdollinen suoritus.

Tarkoitus on yksi: voittaa peli. Pelin voittaa se, joka pelaa taitavimmin yhteen, puolustaa parhaiten ja saa pallon maaliin useammin kuin vastustaja. Peliin pitää valmistautua, se tarvitsee strategian ja valmentajan.

Entäs sitten ne pelaajat? Veska, luotettu tyyppi, jolle uskallat syöttää alaspäin ja tiedät, että hän on aina takanasi varmistamassa. Topparit. Oletteko joskus nähneet topparia, joka kulkisi paukuttelemassa henkseleitään saavutuksistaan? Ette ole, koska he eivät ole sellaisia. Toppari on puolustuksen lukko, raataa eleettömästi joukkueen eteen, mutta saa harvoin erityistä kiitosta työstään. Laitalinkit juoksevat edestakaisin kentän reunoilla ja rakentavat peliä. He ovat nopeita ja taitavia, mutta pysyvät mielellään sivulla. Keskikentän keskusta on joukkueen moottori, jonka tehtävä on varmistaa, että kone menee eteenpäin. Keskikenttäpelaajat jakavat mahdollisuuksia onnistua muille. Entäs sitten kärkipelaajat? Kärjellä on erityislahja viimeistellä. Se on todellinen lahja, joka on vain harvoilla. Olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kärjen viimeistelyllä voitetaan, ja sen vuoksi hän saa yleensä eniten arvostusta, vaikka aina ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa jalka hieman toiseen asentoon.

Peli tarvitsee kaikkia pelaajiaan onnistuakseen ja on koko joukkueen etu, että kaikki kehittyvät taitavammiksi kentällä. Aivan sama pätee myös työntekoon – kaikille on oma tehtävänsä, jonka hoitaminen auttaa yhtiötä lähemmäksi visiotaan. Perehdytys ja hiljaisen tiedon jakaminen tekevät osaavampia työntekijöitä.

Vanha viisaus sanoo, että joukkue on juuri niin vahva kuin sen heikoin pelaaja. Vahvasta joukkueesta erinomainen esimerkki on Suomen voitokas lätkän MM-kisajoukkue. Paperilla melko tuntemattomat kaverit näyttivät, mitä voi saada aikaan, kun suunta on selvä, pää kunnossa, kaikki pelaavat hienosti yhteen ja yhteishenki on katossa. Hyvällä työpaikallakin tuetaan toisia ja jaetaan tietoa ja osaamista auliisti kavereille.

Mitäs paikkaa sä pelaat ja tunnistatko kaverisi kentällä?

Kuoleeko tullaaja?

Vielä muutama vuosikymmen sitten tullaava huolitsija oli logistiikkayhtiön arvostetuimpia ammatteja. Töissä esiinnyttiin puku päällä, ja vieressä istui apulainen auttamassa. Tullausten teko oli manuaalista SAD-lomakkeen täyttöä ja yhden tullauksen teko saattoi ottaa aikaa useamman tunnin tai jopa päiviä. Tullaaja vastasi oikeiden nimikkeiden ja menettelyiden käytöstä, tulkitsi kauppalaskuja ja rahtitietoja. Pöytäpuhelin ja telefax olivat tärkeitä ja moderneja työvälineitä vielä 90-luvulle asti. Huolimatta kehittyneestä viestintätekniikasta tullauspaperit piti käyttää fyysisesti tullitoimipaikassa leimattavana ja tähän tarvittiin usein erillinen lähetti, joka kiikutti paperinippuja tulliin ja takaisin.

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin 1995 tullausten määrä romahti ja tullaajien rivit alkoivat harveta. Tavarat piti toki saada edelleen liikkumaan, ja huolitsijan työ alkoi painottua enemmän rahdinhoitoon. Itse tullauksessa alkoivat suuret muutokset 2000-luvun alkupuolella, kun tullauksia alettiin sähköistää. Sähköinen tullaus puolitti tullaukseen käytetyn ajan hetkessä. Järjestelmäkehitys ja uusien järjestelmien hankinta aiheutti toki yhtiöille kustannuksia, ja monissa logistiikkayrityksissä alettiin ajatella ensi kertaa, että huolitsija keskittyisi enemmän pelkästään liikenteenhoitoon, ja tullauksen hoitaisi ulkopuolinen taho.

Viimeiset vajaa 20 vuotta maailma on muuttunut vieläkin vauhdikkaammin. Yhden tullauksen teko vie nopeimmillaan vain muutaman minuutin. Robotiikka ja tekoäly ovat tulleet osaksi normaalia työpäivää. Robotit eivät tee inhimillisiä virheitä, joten tiedon oikeellisuudesta johtuvat lipsahdukset ovat vähentyneet. Tullaajista on tullut tiedon syöttäjien sijaan tiedon tarkistajia. Tämän päivän tullaajalta odotetaan tullialan osaamista, jollaista ei ole saatavilla kuin perimätietona tai tullin omissa koulutuksissa. Paras tapa oppia onkin osaavat kollegat. Tullaajan on tiedostettava muuttuvat EU-säädökset sekä kansalliset säädökset, eri menettelyt, nimikkeet ja erikoistilanteet. Tullaus on taloutta mitä suurimmassa määrin – tullitekniset ratkaisut vaikuttavat suoraan positiivisesti yhtiöiden tulokseen, kun taas väärin tullattu tuote aiheuttaa turhia maksuja ja tavaroiden liikkuminen yhteisöalueella vaikeutuu. Tullaus on muuttumassa entistä kapeammaksi erityisosaamisalueeksi, joka vaatii tekijältään paljon. Sen vuoksi myös yhä useampi logistiikkayhtiö ja tavaranhaltija ostaa tullaukset alan ammattilaisilta.

Ammattitaitoista tullaajaa arvostetaan nyt ja tulevaisuudessa. Tullaaja ei kuole koskaan.

Hengissä maahantuonnin arvonlisäveromuutoksen jälkeenkin

Tänä vuonna tullausmaailman kuumimpia teemoja on eittämättä ollut maahantuonnin arvonlisäverotuksen muutos ja sen vaikutukset tullaukseen. Jo viime vuoden puolella alkoi kova pöhinä muutoksen vaikutuksista ja mukanaan tuomista ongelmista. Vähemmän kuulimme keskustelua siitä, mitä mahdollisuuksia muutos voisi tuoda tullessaan.

Läntiset naapurimme ovat siirtyneet jo hieman aiemmin vastaavaan arvonlisäverokäytäntöön, ja heitä tarkkailemalla pystyimme hyvin ennakoimaan, millaisiin asioihin kannattaa ehkä keskittyä prosesseissa, ja millaisia sudenkuoppia tai jopa ongelmia olisi odotettavissa. Suomihan on perinteisesti seurannut hyvinkin tarkasti läntisten naapuriensa malleja.

Vuosi vaihtui, tullauksia tehtiin ja sanomia lähetettiin niin kuin aina ennenkin. Jotain muuttui, mutta itse tullaukset lähtivät sujumaan hyvin. Haasteita alkoi tulla, kun alettiin miettiä, mitenkäs nuo ALV-arvoon sisältyvät erät käsitellään ja eteenpäin ilmoitetaan. Onneksi tämäkin asia oli jo tullut vastaan naapurimaissa, ja tähän osattiin varautua. Siltikin tietojen ilmoittaminen vaati aikamoista jumppaa ja päivityksen päivityksiä kerta toisensa perään. Alalle maahantuonnin ALV-muutos aiheutti myös selkeitä prosessimuutoksia. Arvonlisäverollisten laskujen määrä väheni merkittävästi, vaikkakaan itse lainsäädäntö ei muuttunut miksikään.

Maahantuojille muutos oli monenkirjavampi kuin tulli-ilmoitusten tekijöille. Maahantuojat saivat aiemmin alv-vähennystiedot kätevästi tullauspäätöksistä ja nyt arvonlisäveroa ei enää päätöksistä löydy. Lisäksi logistiikkasektorin toimijoilla on ollut jokaisella omanlaisensa tulkinta lainsäädännöstä, ja tämä näkyy laskuissa.

Kuherruskuukaudet maahantuonnin alv-muutoksessa alkavat olla jo ohi, ja toiminta alkaa vakiintua pikkuhiljaa. Samoin kävi myös naapurimaissa, sielläkin kesti oman aikansa ennen kuin toiminta vakiintui. Silti naapureissakin kohdataan vielä asioita ja haasteita, jotka eivät ole vielä löytäneet lopullista ratkaisua.

Kun olemme saaneet alv-asiat rullaamaan omalla painollaan, meillä alkavatkin uudet haasteet EU:n tulliuudistuksen parissa. Siinä meille riittää miettimistä taas joksikin aikaa.

Sitä ennen tulee tulee vielä Venäjän tullin vihreää linjaa, tullivarastoinnin sähköistystä ja UTUa, eli tullin uuden tullijärjestelmän lanseerausta. Tämä kaikki pitää mielen virkeänä, mikä on tietysti pelkästään positiivinen asia.