Mitä paikkaa sä pelaat?

Mä olen futari. Kentällä ja sen laidoilla saan samassa paketissa kätevästi kaverit, haasteita, liikuntaa ja terapiaa. Joku aika sitten kentällä tuli puheeksi yksi vanha pelikaveri, joka aina hävityn pelin jälkeen haukkui puolustajat pataluhaksi. Omassa suorituksessaan hän harvoin näki parannettavaa. Arvaatte varmaan, että kaveri ei itse ollut pakki. Ajatus alkoi kehittyä ja huomasin miettiväni, miten erilaisia tyyppejä eri pelipaikoilla pelaavat ihmiset ovat. Yksi on vaatimaton puurtaja ja toinen näkyvä maalintekijä. Peli on peliä, mutta ihminen on sama – myös työpaikalla. Työpaikat ovat siis itse asiassa futiskenttiä ja työntekijät siellä juoksentelevia pelaajia. Johto taas on koutseja, joiden tarkoitus on saada pelaajistaan irti paras mahdollinen suoritus.

Tarkoitus on yksi: voittaa peli. Pelin voittaa se, joka pelaa taitavimmin yhteen, puolustaa parhaiten ja saa pallon maaliin useammin kuin vastustaja. Peliin pitää valmistautua, se tarvitsee strategian ja valmentajan.

Entäs sitten ne pelaajat? Veska, luotettu tyyppi, jolle uskallat syöttää alaspäin ja tiedät, että hän on aina takanasi varmistamassa. Topparit. Oletteko joskus nähneet topparia, joka kulkisi paukuttelemassa henkseleitään saavutuksistaan? Ette ole, koska he eivät ole sellaisia. Toppari on puolustuksen lukko, raataa eleettömästi joukkueen eteen, mutta saa harvoin erityistä kiitosta työstään. Laitalinkit juoksevat edestakaisin kentän reunoilla ja rakentavat peliä. He ovat nopeita ja taitavia, mutta pysyvät mielellään sivulla. Keskikentän keskusta on joukkueen moottori, jonka tehtävä on varmistaa, että kone menee eteenpäin. Keskikenttäpelaajat jakavat mahdollisuuksia onnistua muille. Entäs sitten kärkipelaajat? Kärjellä on erityislahja viimeistellä. Se on todellinen lahja, joka on vain harvoilla. Olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kärjen viimeistelyllä voitetaan, ja sen vuoksi hän saa yleensä eniten arvostusta, vaikka aina ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa jalka hieman toiseen asentoon.

Peli tarvitsee kaikkia pelaajiaan onnistuakseen ja on koko joukkueen etu, että kaikki kehittyvät taitavammiksi kentällä. Aivan sama pätee myös työntekoon – kaikille on oma tehtävänsä, jonka hoitaminen auttaa yhtiötä lähemmäksi visiotaan. Perehdytys ja hiljaisen tiedon jakaminen tekevät osaavampia työntekijöitä.

Vanha viisaus sanoo, että joukkue on juuri niin vahva kuin sen heikoin pelaaja. Vahvasta joukkueesta erinomainen esimerkki on Suomen voitokas lätkän MM-kisajoukkue. Paperilla melko tuntemattomat kaverit näyttivät, mitä voi saada aikaan, kun suunta on selvä, pää kunnossa, kaikki pelaavat hienosti yhteen ja yhteishenki on katossa. Hyvällä työpaikallakin tuetaan toisia ja jaetaan tietoa ja osaamista auliisti kavereille.

Mitäs paikkaa sä pelaat ja tunnistatko kaverisi kentällä?